Rva Kandelinilla on kolmas yö peräkkäin Sirkka-äitinsä luona avustajan roolissa. Sirkka-äiti on saavuttanut kunnioitettavan 91 vuoden iän ja asuu edelleen omassa kodissaan Nokian kaupungin keskustassa kuusikerroksisen talon ylimmässä kerroksessa.  On leppoisa kesäilta klo 23, parvekkeen pöydällä on vaaleanpunaisia pelargonioita, joita mummoilla on perinteisesti ollut ikkunalla. Liikenteen melua kuulua jonkin verran, mutta ei häiritsevästi. Tämä olisi oikealle kirjailijalle otollinen hetki kirjoittamiseen, mikseipä rva Kandelinillekin. Onneksi hra Kandelin auttoi häntä puhelimen välityksellä löytämään tietokoneyhdeydet kannettavan Wi-Fi-yhteyspisteen kautta.

Sirkka-äiti on sikäli helppo hoidettava, että hän on aina hyvällä tuulella, ei kiukuttele eikä oikeastaan valita mistään asioista. Monet vanhat ihmiset muuttuvat sairauksien myötä hyvin ärtyneeksi, mutta Sirkka-äiti on aina ollut hyvin hienostunut ja kohtelias kaikille ihmisille. Hän on ollut runotyttö koko pitkän ikänsä, ja lukenut paljon laadukasta kirjallisuutta. Ehkäpä nuo seikat auttavat häntä kestämään monia sairauksia, jotka hyvn paljon hankaloittavat hänen elämäänsä.

Harmillista on se, että nykyään on lähes mahdotonta elää yhteistaloudessa lapset, aikuiset ja vanhukset. Perheen jäsenillä on omia pinttyneitä tapoja, joita on vaikea sovittaa yhteen sekä asuntojen koko ja rappuset rajoittavat yhdessä elämistä. Tämän vuoksi on vanhuksille valmistettu  palveluasuntoja, joissa heidän on turvallista asua. Niihin pääseminen ei kuitenkaan ole yksinkertaista, vanhuksen pitää olla todella huonokuntoinen ennen kuin voi hakea kaupungin rahoittamia palveluasuntoja. Viimeiseen mahdolliseen hetkeen kotihoitajat hoitavat vanhuksia, mutta nyt olemme tulleet siihen pisteeseen, että Sirkka-äidille laitetaan hakemus vireille.