Kandelineilla oli ollut hyvin miellyttävä edellinen ilta, mutta sehän ei takaa seuraavan päivän iloa. Kahden ihmisen välillä tulee herkästi väärinkäsityksiä, kun luulee tai kuulee toisen kiukkuisuuden kohdistuvan itseensä. Vaikka todellisuudessa henkilöllä itsellään saattaa olla aamuäreyttä tai kenties jotain hermostuneisuutta. Näissä synkissä mietteissä Rva Kandelin lähti ajamaan vaalealla Chvroletillaan kauppakeskukseen ostamaan ruohonsiemeniä pihalleen, ja samalla hän huomasi unohtaneensa hyvin tärkeän asian. Hänen isoisoisänsä ja -äitinsä haudalle oli kesäkukkanen viemättä. Onneksi kukkakaupasta löytyi vielä pieniä sinisiä kukkia hyvin edulliseen hintaan, ja niinpä hän päätyi Ylöjärven hautausmaalle.

Siinä kukkasia istuttaessaan Rva Kandelin mietti sukupolvien ketjua ja millaista elämä oli ollut tuolloin v. 1846, kun Kalle Kustaa oli syntynyt. Olikohan heilläkin ollut joskus kinaa vaimonsa Euniikan kanssa ja ehkä silloin oli ollut suurin huolenaihe millä sai ruuan riittämään heidän yhdeksälle lapselleen. Euniikan lapsuudenkoti on 200 metrin päässä Kandelinien nykyisestä kodista, joka sinänsä tuntuu hyvin ihmeelliseltä asialta.

Niin ne murheet jäi sinne hautausmaalle ja suuri ilonaihe oli kun Rva Kandelinille tuli puhelinsoitto ja hänen veljensä puolisonsa kanssa olivat lähdössä Urkin Pirtin savusaunaan ja uimaan ja pyysivät mukaansa. Tulipa siinä talviturkki heitettyä, ei ole tainnut ikinä olla kesä näin pitkällä ja turkki niskassa.

IMG_3208.jpg