torstai, 17. elokuu 2017

Uusi harrastus

P8040753.jpg

Unikko, Anne Suominen

Rva Kandelin oli keväällä seurakuntansa kirjoituskurssilla, jossa hän kävi kolme kertaa. Hänelle tuli kuitenkin kahden viikon lomamatka ja sen tähden joutui valitettavasti keskeyttämään kurssin. Mutta kurssilta avatui hänelle mahdollisuus vapaaehtoiseen työhön valokuvaamaan ja haastattelemaan paikallisia taiteilijoita ja heidän taidettaan. Näyttely vaihtuu kerran kuukaudessa, joten työmäärä ei rasita. Paikallisessa lehdessä on ollut nyt neljän eri taiteilijan näyttelystä juttu ja valokuvia, josta rva Kandelin on ollut hyvin iloinen.

 

tiistai, 15. elokuu 2017

Mustikkametsässä

DSC_1489.jpg

Rva Kandelin pukeutui tänä aamuna retkeilyasuun, hyppäsi auton rattiin ja lähti ajamaan kohti Suoniemeä. Suoniemi kuuluu Nokian kaupunkiin, mutta se on ollut itsenäinen kunta, joka liitettiin v. 1973 Nokian silloiseen kauppalaan. Suoniemelle pääsee kahta eri reittiä, joista hän valitsi rauhallisemman. Maisemat olivat upeat, varsinkin Siuron kallioiden ja kosken yli ajaessa, sekä Suoniemellä oleva avoin maisema näytti huikaisevalta.

Perillä odotti Rva Kandelinen ystävätär, pitkäaikainen työtoveri Pirkko L. kesämökillään. He ovat jo monena vuonna käyneet yhdessä mustikoita poimimassa ja niin nytkin. Mökiltä on lyhyehkö ja helppo kävelyreitti marjamaille metsäpolkua pitkin. Perillä avautuu mäntymetsä tasaisella maastolla, jossa on helppo liikkua. Marjoja poimiessa oli mukava rupatella kuulumiset puolin ja toisin. Molemmat saivat ämpärinsä täyteen parissa tunnissa ja Pirkko näppäräsormisena keräsi mustikoita vielä muovipussiinkin pari litraa.

Mökillä Rva Kandelin ihaili vanhaa putkiradiota, josta kuului musiikki oikein kauniisti ja lapsuusajan radiokuunnelmat tulivat hänen mieleensä. Pirkko tarjosi ruuaksi peruna- kanapaistosta, joka oli oikein maukasta hyvin kypsennettynä ja juomana oli hänen  oma tekemää vadelmamehua. Päivä oli oikein rattoisa ja Pirkko sai vuorostaan kutsun Rva Kandelinin puolukka-apajille syyskuussa.

 

maanantai, 14. elokuu 2017

Elokuinen maanantai

P7260737.jpg

Karpaattien kelloja Kandelinien kukkapenkissä.

Rva Kandelin on viettänyt kesällä aikaansa hyin paljon ulkona, eikä ole malttanut istuskella tietokoneen ääressä. Ehkä näin koulujen alkamisaikaan olisi hänenkin hyvä rauhoittaa aikaansa ja istahtaa läppärin ääreen. Nyt kun Rva Kandelinin ei tarvitse enää lähteä työelämään, niin aikaa pitäisi jäädä harrastuksiin. Hän on viime aikoina herännyt aamusella kirjoittamaan muistikirjaansa päivän tapahtumia, koska hänellä on tunne, että aika valuu hukkaan, jos asioita ei kirjaa ylös.

Tänä aamuna Rva Kandelin starttasi vaalean Chevroletinsa ja lähti ajamaan kylän toiselle laidalle hierojalle. Pihassa odotti Bernhardilais-koira Elma, joka on hvyin lempeä ja ymmärtää aivan varmasti, kun sen korvaan kuiskuttaa lempeitä sanoja. Talon sisällä asteli pikkuruinen kissanpentu, joka on vasta kahdeksanviikkoinen ja tuokin kisu tykkäsi silittelystä. Tässä talossa en elämää!

Hieronnan jälkeen on hyvä levätä, kun siihen on tilaisuus. Rva Kandelin luki Eeva- sekä Seuralehden, jotka ovat jo odottaneet lukijaansa pari viikkoa. Kylällä on tapana kierrättää viikkolehtiä, koska näin niistä on iloa useammalle ihmiselle. Seurassa oli julkaisu Suomen venäläisistä sotavangeista v. 1941, ja se oli hyvin järkyttävä tarina. Uskomatonta, kuinka surkeasti ja ala-arvoisesti heitä kohdeltiin. Heistä satoja kuoli nälkään ja tehtaissa heitä kohdeltiin todella huonosti ja monet heistä ammuttiin, kun he eivät enää kyenneet töitä tekemään. Valitettavasti muuallakin maailmalla sotavankeja kohdeltiin yhtä huonosti.

Rva Kandelin on iloinen, että hän voi liittyä maanantai-iltaisin kylän naisten kanssa kirkon kerhohuoneelle kutomaan Etiopian keskosvauvoille nuttuja ja myssyjä sekä juttelemaan kuulumiset. Myös villapeitteitä kootaan piirissä neulepaloista, jotka hyvin iäkäs rouva on palvelutalossa kutonut. Rouva kutoo useita laadukkaita neulepaloja viikossa ja nauttii työstään. Hänen tyttärensä aina aloittaa kudonnan ensimmäiset kerrokset ja sitten taas päättelee työn. Tätä harrastusta kannattaisi laajentaa muihinkin vanhainkoteihin.

sunnuntai, 16. heinäkuu 2017

Tässä ja nyt sekä silloin joskus

Rva  ja hra Kandelin saivat olla perjantai-iltana lastenlastensa Armaksen ja Violan kanssa, koska heidän vanhempiaan oli kutsuttu illanviettoon ystäviensä luokse. Lasten äiti oli käynyt lähiruokaostoksilla Nokian torilla ja tuonut sieltä uutta luomuperunaa Siikliä. Kesän ensimmäisen siikliperunat maistuivat oikein herkulliselta kalapihvien kanssa.

Rva Kandelinin lapsuudessa perheen yhteiset hetket aterioiden yhteydessä muistuivat mieleen, kun hänen isänsä viljeli Siikli perunaa, ja ne uudet perunat olivat tosi tosi hyviä. Ja se perheen yhteydentunne oli noina hetkinä vahvasti läsnä. Toivottavasti Armas ja Violankin muistaisivat tämän illan hetken vielä aikuisenakin. Viola askarteli meille molemmille kirjanmerkit, joiden taakse hän piirsi sydänkuvioita. Voiko parempaa kiitosta lapselta saada!

Hra Kandelin lähti yöksi kotiin, koska hän rakastaa omaa vuodettaan ja omaa rauhaa. Rva Kandelin luki Violalle iltasatua, mutta Armas onkin sellainen lukutoukka, vaikka on vasta kahdeksan vuotias, että hän ehti lukea monta sivua omaa kirjaansa. Rva Kandelin metti, että taitaa tulla poika Pakaristen sukuun, koska jo viidennessä polvessa  voi havaita tuota himolukijan merkkejä. Oikeastaan on ihmeellistä, että Rva Kandelin on saanut tutustua jo Evertiin ja hänen kirjakokoelmaansa Heinävedellä. Lasten äiti Marjaana oli tuolloin kaksi vuotias, ja hänen iso-Ukkinsa Evert ei enää tuolloin paljon puhunut kenellekään, mutta pikkutytölle hän jutteli.

07_028.jpg

Heinäveden Pakarisen mummilan pihassa Marjaana vaudissa. Tapio-veli ja Juhani-serkku ihmettelevät portailla. (Kuva v. 84)

 

 

maanantai, 10. heinäkuu 2017

Kaikella on aikansa

Rva Kandelinilla on kolmas yö peräkkäin Sirkka-äitinsä luona avustajan roolissa. Sirkka-äiti on saavuttanut kunnioitettavan 91 vuoden iän ja asuu edelleen omassa kodissaan Nokian kaupungin keskustassa kuusikerroksisen talon ylimmässä kerroksessa.  On leppoisa kesäilta klo 23, parvekkeen pöydällä on vaaleanpunaisia pelargonioita, joita mummoilla on perinteisesti ollut ikkunalla. Liikenteen melua kuulua jonkin verran, mutta ei häiritsevästi. Tämä olisi oikealle kirjailijalle otollinen hetki kirjoittamiseen, mikseipä rva Kandelinillekin. Onneksi hra Kandelin auttoi häntä puhelimen välityksellä löytämään tietokoneyhdeydet kannettavan Wi-Fi-yhteyspisteen kautta.

Sirkka-äiti on sikäli helppo hoidettava, että hän on aina hyvällä tuulella, ei kiukuttele eikä oikeastaan valita mistään asioista. Monet vanhat ihmiset muuttuvat sairauksien myötä hyvin ärtyneeksi, mutta Sirkka-äiti on aina ollut hyvin hienostunut ja kohtelias kaikille ihmisille. Hän on ollut runotyttö koko pitkän ikänsä, ja lukenut paljon laadukasta kirjallisuutta. Ehkäpä nuo seikat auttavat häntä kestämään monia sairauksia, jotka hyvn paljon hankaloittavat hänen elämäänsä.

Harmillista on se, että nykyään on lähes mahdotonta elää yhteistaloudessa lapset, aikuiset ja vanhukset. Perheen jäsenillä on omia pinttyneitä tapoja, joita on vaikea sovittaa yhteen sekä asuntojen koko ja rappuset rajoittavat yhdessä elämistä. Tämän vuoksi on vanhuksille valmistettu  palveluasuntoja, joissa heidän on turvallista asua. Niihin pääseminen ei kuitenkaan ole yksinkertaista, vanhuksen pitää olla todella huonokuntoinen ennen kuin voi hakea kaupungin rahoittamia palveluasuntoja. Viimeiseen mahdolliseen hetkeen kotihoitajat hoitavat vanhuksia, mutta nyt olemme tulleet siihen pisteeseen, että Sirkka-äidille laitetaan hakemus vireille.

P9100513.jpg