Eilisen iltapäivän sain viettää lastenlapsieni kanssa, kun heidän vanhemmillaan oli työasioita koko iltapäivän. Hain Onnan päiväkodista, hän olikin ulkona vetämässä pulkalla toista tyttöä. Iloisena kuitenkin lähti mukaani. Vilpo olikin jo tullut koulusta aiemmin kotiinsa ja tehnyt jo läksynsä. Sain kuitenkin luvan tarkastaa ne, ja aika vaikeita äidinkielen tehtäviä oli hänellä. Kuuteen lauseeseen piti keksiä kysymykset annetuilla sanoilla. Yhtä kysymystä mietimme yhdessä, tulikohan oikein, täytyypä muistaa kysyä jälkikäteen.

Ruokailu oli myöskin haastava osio, koska tyttönen on tarkka syömisestään, ja hänen mielipidettään ei voi ohittaa. Ensi kerralla nostankin ruoka-astiat pöytään ja lapset saavat itse annostella ruokansa. Kokemus opettaa.

Vilpolla oli judoharrastusiltansa, johon mekin Onnan kanssa saimme mennä mukaan. Olikin mukava seurata poikien iloista iltaa, joka alkoi käsipallon peluulla, siinä tuli lämmittelyosio kuin vahingossa. Ohjaajina oli kolme noin kolmekymppistä miestä, joka on tosi hyvä asia, koska koulussa Vilpolla on naisopettaja.

Ehdimme kotona syödä iltapalat ja osittain suorittaa iltapesut, kun heidän iskänsä tuli kotiin. Minulle oli mukavaa vaihtelua olla välillä lasten kanssa.

05_002.jpg

Kuvassa lasten äiti kolme vuotiaana ja eno n. 6 kk:n iässä.