Eilen oli ensimmäinen eläkepäiväni, jolloin tunsin apaattisuutta ja alakuloa. Olenkin ihmetellyt, että jo lähes kahdeksan kuukautta olen nauttinut vapaudesta, joka on tuntunut pitkältä lomalta. Mietin mikä lääkkeeksi? Kokeilen riittäkö kamera, auto ja eikun menoksi. Suuntasin auton nokan kohti Siuroa.

DSC_1449.jpg

Ensin kävin kahvilla ja munkilla Siuron koskibaarissa. Siellä leivotaan itse kaikki tarjottavat. Neljä asiakasta oli minun lisäkseni, ehkä ilta oli vielä nuori. Baarissa pidetään mm. karaoke- ja runoiltoja.

DSC_1439.jpg

Kosken rannalla on vanha voimalaitos, johon tietääkseni suunnitellaan teatteria. Onhan Siuro hyvin kulttuuripaikkana tunnettu.

DSC_1441.jpg

Hämeenkyröstä pääsee Siuroon vesiteitse, kosken vedet virtaavat  Kuloveteen. Usein sillalla on kalastajia ja lohestajia. Nyt ei ollut ilmeisesti kalastusaika, koska taivas näytti hyvin uhkaavalta ukkospilvineen.

DSC_1443.jpg

Yksinänen lokki nautti kosken kohinasta. Muita lintuja ei näkynyt. Tarina jatkuu huomenna, mutta tulipa todistetuksi, että luontoretki on oiva lääke piristämään päivää. Varsinkin, kun retken kuvia voi jakaa täällä blogissani. Joten kiitos kuuluu teille lukijoillekin.