Tänä aamuna minulle tuli tunne, että nyt on pakko lähteä Tampereelle kulttuurin pariin. Maalaismaisemasta olemme nautittineet pitkin kevättä, joten kaipasimme  vaihtelua. Vettä tihuutteli, joten valitsimme Työväenmuseo Werstaan, lähelle parkkihalleja. Siellä olikin niin monta näyttelyä, että kaikkea ei kerralla pystynyt omaksumaan.

"Taidetta neuvostomaasta" näyttelyssä oli Leninin patsaita ja pyysin läheiseni valokuvaan arvokkaaseen seuraan.

WP_20160617_001.jpg

Esillä oli runsaasti entisessä Neuvostoliitossa toimineiden kuvataiteilijoiden maalauksia, joiden pikkutarkka työ ja värisävyt tekivät minuun voimakkaan vaikutuksen.

Kuitenkin eniten minua puhutti "Tekstiiliteollisuusmuseo", ajasta jolloin naiset astuivat työelämään jo 1900- luvun alussa ja työolot olivat surkeat. Filmillä puhui työntekijä, joka oli paljain jaloin, koska hänellä ei ollut puisia kenkiä ja jalkoja poltti pikilattia. Ja talvella jalat meinasivat paleltua, kun hän juoksi ruokatunnilla syömään kotiinsa. Kuitenkin hän kertoi, kuinka tärkeätä työtä hän teki, ja nautti työnteosta.

Lopuksi kävimme Werstaan kahvilassa kahvilla ja leivonnaisilla. Minun marjapiirakkani oli niin herkullinen, että kävin lopuksi kysymässä myyjältä, että mistä aineista se oli tehty. Kertoivat, että siinä on mansikkaa, mustikkaa ja rahkaa kakkutaikinan päällä.

Mukava retki, toivottavasti tulee lähdettyä useammankin kerran näyttelyihin.