On puintiaika, joten poutaa huutaa maa.

Rva Kandelinin edellisen blogin nimi oli "Aina menossa", joka kuvasti aika hyvin hänen luonnettaan, koska paikallaan olo ei sovi ollenkaan hänelle. Aamusella marjaisan jugurtin ja vihreän teen nautittuaan hän lähti katsomaan yksin asuvan Sirkka-äitinsä vointia. Sirkka asuu korkeassa kerrostalossa kaupungin keskustassa, josta avautuu upeat näköalat kaupungille. Hyvin äiti tänään jakseli, edellisenä päivänä hän oli pakannut paljon tavaroita kasseihinsa, kun luuli muuttavansa nyt heti muualle asumaan. Muutto palvelutaloon on jossain vaiheessa hänellä edessä, ehkä tämän vuoden loppupuolella. Mutta niin sovittiin, että puretaan vielä kassit ja pakataan sitten, kun tiedetään ajankohta. Elämä on tosi raskasta hänellä, kun ajantaju katoaa, eikä voi luottaa muistiinsa.

Kaupungin seurakuntatalolle oli sovittu vapaaehtoisten työtekijöiden kokoontuminen, johon Rva Kandelinkin liittyi. Ryhmässä jokainen sai käyttää puheenvuoron, ja suru oli läsnä jokaisen puheessa. Seurakuntataloon on tulossa laaja remontti ja yhteinen tila joudutaan sulkemaan ehkä pitemmäksikin aikaa. Löytyykö mistään korvaavaa tilaa, tai oikeammin onko seurakunta valmis maksamaan tilojen vuokraa ulkopuoliselle taholle.

Hra Kandelin oli valmistanut lounaaksi makaronilaatikkoa, joten rouvan tarvitsi valmistaa vain pikainen salaatti. Ah, ruuan jälkeen oli lepohetki "Teetä ja sympatiaa, Mma Ramotswe tutkii"-kirjan kanssa, joka on jo salapoliisisarjan kymmenes osa. Onneksi on vielä viisi osaa odottamassa innokasta ja uteliasta lukijaa.

Illalla oli Pinsan kylän naisryhmän kokoontuminen kyläkirkon kerhohuoneessa. Hetki on rentouttava rupatteluhetki, ja samalla valmistuu nuttuja, peitteitä ja sukkia lahjoituksiin ja arvontapalkinnoiksi.