Nyt alkaa uusi ajanjakso Rva Kandelinin elämässä, kun uskallus voittaa pelon. Hän on lukenut jo monta teosta Mma Ramotswe sarjasta ja ihastunut kirjailija Alexander McCall Smithin kerrontatapaan. Pitemmän aikaa Rva Kandelin on kirjoittanut omaan päiväkirjaansa asioita itsensä iloksi ja muistoksi elämästään. Kirjoittelu on jäänyt iltamyöhäisen harrastukseksi ja jonain päivänä hän on niin väsynyt, ettei haukotukseltaan jaksa kirjoittaa, kuin parin sivun verran. Päiväkirja ja geelikynä on hyvä seuralainen petissä, mutta siitä huono, että virheitä ei voi korjata, kuten tietokoneella kirjoittaessa.

Juhannuksen jälkeisenä sunnuntaipäivänä paistoi kauniisti aurinko, eikä vettäkään vihmonut taivaalta, vaikka sääennustuksessa näkyikin yksi vesipisara tuolle päivälle. Aamupäivällä Rva Kandelin pakkasi reppuunsa  gluteenitonta kääretorttua ja viinimarjamehua ja lähti pienellä vaalealla Chevroletillaan metsäretkelle. Mäkipirtti on hyvä paikka hänen asua, koska täällä on metsäpolkuja hyvin runsaasti. Lapsesta lähtien hänen perheensä naisväki kävi paljon metsävaelluksilla varsinkin marjastusaikaan. Marjastus katsottiin tuolloin olevan naisten työtä, koska miehillä oli kaikkia peltotöitä ja metsänraivauksia vastuillaan. Työnjako olikin tuolloin varsinkin maaseudulla hyvin selkeää.

Puolukat kukkivat parhaillaan runsaasti, mustikat ovat jo lopettaneet kukintansa. Jotta marjasadosta tulisi hyvä, metsään tarvittaisiin nyt pölyttäjiä. Hyvin vähän näkyi perhosia ja kärpäsiä varpujen ympärillä, joka kenties johtunee pitkästä kylmästä keväästä. Nyt odotellaankin loppuviikoksi helteisiä päiviä, jotta viljapellotkin tuottaisivat kunnollisen sadon.

P5290274.jpg