Kevät on kiireitä täynnä pihan kunnostamisessa. Ruohikko kasvaa vauhdilla, samoin kaikki rikkaruohot. Yritän pitää kurissa lupiinit, koska niitä kasvaa tontillamme tosi paljon. Olen ne niittänyt nyt kolme kertaa, mutta silti jostain nurkasta nousee lupiinin kukkia näkyviin. Niillä on valtava kasvuvoima. Tien ja tontin reunat valtaa nyt koiranputket, joissa on mielestäni herkkyyttä ja ne saa kukkia rauhassa. Täällä maalla pienin mahdollinen tontti on puoli hehtaaria, siinä riitää hoitamista. Mielestäni 2.500 m2:n kokoinen tontti riittäisi vallan mainioisti meille, joilla ei ole kotieläimiä.

Olin alkuviikosta Helsingissä lastenlasten kanssa, kun heidän vanhemmillaan oli töitä. Poikamme liikehuoneisto on Punavuoressa ja olimmekin läheisessä Hotelli Annassa yötä. Johanneksen kirkon ympärillä oli paljon puistoja jossa sireenit kukkivat valtoimenaan. Oli myös leikkipuisto, jossa lapset saivat häiriintymättä leikkiä, ja ihmettelin miksiköhän siellä ei ollut muita lapsia. Suurempi leikkipuisto oli Mikael Agricolan kirkon vieressä, siellä oli sitten lapsia tosi paljon. Helsingin kaupunki tarjoaa siellä alle 16 vuotiaille lapsille lounaan joka arkipäivä. Kunnioitettava teko kaupungin johdolta!

Matkustin junalla, koska nautin siitä hiljaisesta hetkestä, jolloin voin lukea kirjaa, lehtiä ja kirjoitella päiväkirjaa. Luin Samuel Björkin jännäriä "Minä matkustan yksin",  joka sopikin teemaan hyvin.  Kestää kyllä tosi kauan ennenkuin tajuan kenestä henkilöstä kussakin luvussa kerrotaan. Joudun kertaamaan lukuja, mutta teksti on niin mukaansa tempaavaa,  henkilöhahmot tuntuvat tutuilta.

WP_20160607_010.jpg